Mihin ominaispainomittaria tarvitaan?

Ominaispainomittari on yksi tärkeimmista viinin- ja oluenvalmistajan perusvälineistä.

Ominaispainomittarin avulla saadaan tietoa mm. seuraavista seikoista:
* Mikä on viininesteen sokeripitoisuus ennen sokerin lisäämistä?
* Kuinka paljon sokeria pitäisi lisätä tietyn alkoholipitoisuuden saavuttamiseksi?
* Varmistutaan siitä, että sokeria ei lisätä niin paljon, että käyminen estyy.
* Miten käyminen edistyy?
* Koska viini on käynyt valmiiksi?
* Mittaustiedot valmiin viinin tai oluen alkoholipitoisuuden laskemiseksi.
* Kuinka paljon sokeria tulisi lisätä mahdollisen jälkimakeutuksen yhteydessä?
.
Ominaispainomittarin käyttö

Kelluvaa ominaispainomittaria käytetään nesteen tiheyden (ominaispainon) mittaamiseen, mikä viinin ja oluen valmistuksen yhteydessä käytännössä tarkoittaa viininesteen / olutvierteen sokeripitoisuutta . Tähän tarkoitukseen käytettävän mittarin asteikko on ns. Oechle-asteikko (lausutaan Öksle). Lähtökohtana on 20ºC-asteisen veden ominaispaino 1000g/litra, joka merkitään asteikolla valmistajasta riippuen joko lukemalla 1.000 tai 0. Asteikko vaihtelee yleensä välillä 1.130 (130) ja 0.985 (-15), joka on 15 Oechle-astetta veden ominaispainon 1.000 alapuolella. Sokeri vettä raskaampana nostaa ominaispainoa, alkoholi puolestaan vettä kevyempänä laskee sitä. 25 grammaa sokeria 10 nestelitraa kohti nostaa ominaispainoarvoa yhden asteen verran .

Ominaispainomittaria käytetään asettamalla se vapaasti kellumaan mitattavaan nesteeseen. Helpointa mittaaminen on tarpeeksi korkeassa läpinäkyvässä astiassa, esim. mittalasissa. Mittarin täytyy siis kellua vapaasti, eikä se saa osua mitta-astian reunoihin. Mittarin liikkeen pysähdyttyä luetaan mitta-asteikon lukema nestepinnan tasolta . Mitä suurempi lukema, sitä enemmän nesteessä on sokeria, ja päinvastoin.

Kuva - Ominaispainomittarin asteikko
Tarvittavan sokerimäärän arvioiminen

Esimerkki: Halutaan valmistaa 20 litraa viiniä, jonka alkoholipitoisuus on 14 tilavuusprosenttia. Viinin pääraaka-aineena on 5 litraa vahvaa marjamehua. 17 grammaa sokeria litrassa vettä antaa käymisen tuloksena yhden tilavuusprosentin verran alkoholia . Siispä 20 litraan 14%:sta viiniä tarvitaan sokeria kaiken kaikkiaan 4760 grammaa sokeria. Laskutoimitus, jolla tulos saadaan: 20 (litraa) x 17 (g sokeria/litra) x 14 (alkoholi-% ) = 4760 grammaa.

Marjamehussa on marjojen omaa sokeria sekä mehustuksen yhteydessä lisättyä sokeria, mutta kuinka paljon? Se selviää mittaamalla mehun ominaispaino. Jos mittari näyttää lukemaa 1.060 (+60), mehussa on sokeria 150 grammaa/litra mehua. Koko mehumäärässä on siis sokeria 750 g (5 litraa x 150 grammaa = 750 g).

Kun tämä määrä vähennetään koko sokerimäärästä, saadaan tarvittavan lisäsokerin määräksi n. 4 kg (4760 g – 750 g = 4010 g). Tällä sokerimäärällä saadaan viini, jonka alkoholipitoisuus (kuivaksi käydessään) on 14 tilavuusprosenttia.

Huom! Ominaispainoarvo viiniä käymään laitettaessa saisi olla korkeintaan 1.120 (120), jotta viinin käyminen ei heikentyisi.



Valmiin viinin alkoholipitoisuuden laskeminen

Kuinka paljon sokeria viinissä kaiken kaikkiaan on ollut, ja kuinka paljon sitä on käymisen pysähdyttyä jäljellä? Kun tiedetään, minkä verran sokeria on kulunut käymisen aikana, voidaan laskea viinin alkoholipitoisuus.

Esimerkki: Viinin raaka-aineissa arvioidaan olevan rusinat mukaan lukien n. 400 grammaa käymiskelpoista sokeria. Sokeria on lisätty 6 kg. Viininesteen määrä pois lukien kiinteän aineksen viemä tilavuus on 20 litraa. Sokeria on siten yhteensä 6,4 kg eli 320 g/litra nestettä.
Viinin käyminen on jostakin syystä pysähtynyt ominaispainolukemaan 1.015 (+15). Jos viini olisi käynyt kuivaksi, ominaispainolukema olisi pudonnut vielä 20 astetta arvoon 0.995 (-5).
Ero toivotun kuivaksi käyneen ja toteutuneen ominaispainoarvon välillä on siis 20, mikä vastaa n. 50 g käymätöntä sokeria litraa kohti. Sokeria on siis kulunut 270 g/litra viiniä (320 g – 50 g = 270 g). Koska 17 g sokeria/litra nestettä tuottaa alkoholia yhden tilavuusprosentin verran, tässä viinissä on alkoholia n. 16 tilavuusprosenttia (270 : 17 = 15,9).

Toisinpäin laskien:
7,5 asteen pudotus ominaispainomittarin asteikolla lisää viinin alkoholipitoisuutta yhden tilavuusprosentin verran.
Kun viinin alkuominaispainoarvo on mitattu, voidaan alku- ja loppuarvojen erotuksesta laskea alkoholipitoisuus jakamalla se luvulla 7,5. Jos erotus on esim. 80, viinin alkoholipitoisuus on 10,7 tilavuusprosenttia (80 : 7,5 = 10,7). Esimerkkitapauksessa laskutoimitus olisi suurin piirtein seuraava: 120 : 7,5 = 16.



Kuva - ominaispainomittari mittalasissa
.
Vinkki

Viinin alkuominaispainoarvo kannattaa aina mitata ja laittaa muistiin. Se voi joskus olla hyvinkin tarpeellinen tieto, esim. mahdollisen käymisongelman syiden selvittelyssä.
.
Ominaispainomittarin tarkkuus

Laita mittari kellumaan 20ºC-asteiseen veteen. Ominaispainoarvon tulisi olla 1.000 (0). Jos se ei ole, tulee kaikki mitatut arvot suhteuttaa poikkeamaan.
.
Onko viinin käyminen loppunut?

Jos käymisen jatkumisesta tai loppumisesta on epävarmuutta, asian voi varmistaa mittaamalla viinin ominaispaino parin päivän välein: Jos lukema on sama kummassakin mittauksessa, käyminen on pysähtynyt. Jos lukema toisessa mittauksessa on pienempi kuin ensimmäisessä, viinin käyminen jatkuu.
.
Viinin jälkimakeutus

Viinin ominaispainoarvo on 0.995 (-5), eli se on käynyt kuivaksi. Koska tällä kertaa kyseessä on jälkiruoka/seurusteluviini, siinä toivotaan olevan jonkin verran makeutta. Ominaispainoarvon halutaan nousevan 1,015:een (+15:een), eli sokeria tarvitaan 20 (astetta) x 2,5 g / litra viiniä. Viiniä on 22 litraa, joten kaikkiaan sokeria tarvitaan jälkimakeutukseen 1,1 kg. Laskutoimitus: 22 (litraa) x 20 (astetta) x 2,5 grammaa = 1100 g

Makeussuosituksia

Valkoviinit 0.997(-3) - 1.005 (+5)
punaviinit 0.998 (-2) - 1.004 (+4)
vahvat viinit 1.015 (+15) - 1.045 (+45).
.